tiistai 3. tammikuuta 2017

KUINKAS SITTEN KÄVIKÄÄN

Uuden vuoden lupaukseni jo menneelle vuodelle 2016, löytyi sattumalta postauksestani otsikolla Aamiainen ystävälle. Se taisi olla ensimmäinen postaukseni  vuonna 2016. Tuohon postaukseen olin kirjoittanut hyvin mahtipontisesti upean lupauksen. Se kuului näin;

Mutta nyt aion antaa itselleni ja ystävilleni uuden vuoden lupauksen ja aion olla tulevana vuonna parempi ystävä, muistaa kutsua teitä ystäväni, useammin kotiimme ja antaa teille aikaani (soittelemalla, tapaamalla ja tarvittaessa läsnä olemalla.)
Joten ei jätetä näitä tapaamisia vain joulun aikaan.


Kuinkas sitten kävikään?

Olenko sitten toiminut näin? Siihen parhaita olisivat vastaamaan nämä ystäväni, mutta uskallan tunnustaa, ettei lupaus ole tainnut kovin hyvin täyttyä. Tosin vuoden loppua kohti, olen/ olemme mieheni kanssa kyllä petranneet hyvin. Olemme ottaneet yhteyttä ystäviimme, joiden kanssa yhteydenpito on jäänyt hyvin vähälle viimeisten kuluneiden vuosien aikana. On juteltu puhelimessa ja kylässäkin olemme käyneet. Kestinneet toisia heistä myös kotonamme. Ja miten ihanaa onkaan ollut nähdä pitkästä aikaa tai kuulla ainakin puhelimessa toisen ääni ja tietysti ne kuluneiden vuosien kuulumiset. Huomata, että vaikka aikaa on kulunut, edellisestä tapaamisesta, juttu jatkuu vaivattomasti ja olemme kasvaneet samaan suuntaan. Ajatusmaailmamme kohtaavat ja ystävä on edelleen tärkeä, minun/ meidän ihminen:)

On hienoa huomata, että jossain täällä, ympäri kotimaamme, on ihmisiä jotka ovat minulle/ meille tärkeitä ja minä/ me heille. 
Myös täällä blogin ihmeellisessä maailmassa on ollut ihana huomata, että myös täältä voi löytää ihmisiä, jotka välittävät. Kiitos teille, se kertoo paljon teistä ihmisinä, arvostan. 

Tälle jo alkaneelle uudelle vuodelle 2017 en uskalla enään luvata mitään. Se kun näyttäisi olevan niin, että olen kova lupailemaan sitä sun tätä ja hetken päästä olen jo unohtanut nämä pontevat lupaukseni. 


Mutta, salaa mielessäni olen tehnyt itselleni yhden lupauksen, jonka toteuttamiseen olen antanut itselleni aikaa, aina siihen päivään asti kun täytän 50 vuotta. 



Ei kommentteja: