torstai 7. kesäkuuta 2018

ALASTI WC:SSÄ :)

Minun lapsuudenkotini wc:n seinällä on yksi kauneimmista/ persoonallisimmista tapeteista, joita koskaan olen nähnyt.


Kunnioitan suuresti vanhempiani, joilla on 70 luvun alussa ollut rohkeutta tapetoida wc:n seinä kyseisellä tapetilla. Ja mikä hienointa, se sama tapetti koristaa seinää yhä. 



 






















Tässä keväällä lapsuudenkodissa kyläillessäni, keksin ottaa valokuvia kyseisestä tapetista. Todeten äidilleni, että mikäli he jossakin vaiheessa keksivät lähteä remontoimaan wc:tä, haluan ehdottomasti palan tapettiseinää talteen. Sahataan vaikka pala seinästä, jotta saan tämän upean tapetin itselleni.
Mutta toistaiseksi tapetti siis koristaa edelleen lapsuudenkotini wc:n seinää ja hyvä niin.


Siellä ne naiset istuvat, alasti purolla:)

Mahtavaa alkanutta kesäkuuta <3

torstai 26. huhtikuuta 2018

TALVI, MUISTO VAIN

Vihdoinkin on koittanut kevät. Linnut ovat aloittaneet joka keväisen konserttinsa, lumet ovat sulaneet ja järvikin jo osittain päässyt irti jääpeitteestään. Aurinkokin yrittää näyttäytyä sateen ja pilvien seasta, aina toisinaan.
Voi kuinka olinkaan jo unohtanut kuinka ihanaa aikaa kevät on, miltä luonto näyttää kun lumi on pois maasta. Sitä tuntee heräävänsä eloon, yhdessä luonnon kanssa.

 


 


































Vaikka nautinkin suunnattomasti keväästä ja olin jo tietämättäni kaivannut sitä, pidin kovasti myös kuluneesta talvesta. 










Pitkästä aikaa oli kunnon talvi, lunta ja pakkasta riitti sopivasti.





Meidänkin leveysasteilla pääsi monen vuoden tauon jälkeen harrastamaan minulle ja miehelleni rakasta harrastusta, lumikenkäilyä. Ja kyllä me sitä harrastettiinkin, aina kun vain oli aikaa.


 




Kynttilät paloivat niin sisällä kuin pihamaallammekin, koko pitkän pimeän talven. Ja voi kuinka se olikaan tunnelmallista. Lumitöitä, sitä hyötyliikuntaa sai harrastaa lähes kyllästymiseen asti. 




Hyvästi talvi lumivalkoinen ja tervetuloa kevät aurinkoinen:)



tiistai 24. huhtikuuta 2018

IKKUNALLE





Kevään vihdoinkin koittaessa, näyttävät ikkunat talven jäljiltä likaisilta. Ulos ei näe kunnolla, tai näkee, mutta myös tiedostaa katselevansa ulos ikkunan läpi. Siispä on aika tarttua ikkunan pesuvälineisiin ja aloittaa ikkunoiden kevät pesu.




Tänä vuonna, kuten aina aiemminkin, olen tehnyt ikkunoidemme pesua pienissä osissa, aina muutama ikkuna kerrallaan ja jakanut ikkunoiden pesun näin useammalle päivälle. Näin työ pysyy mielekkäänä (ainakin minulle). 
Se mikä tänä keväänä tekee tästä ikkunoiden pesusta, aiempiin pesukertoihin nähden poikkevan on keittiön ruokailutilan ikkunoiden somistaminen.






Pesin siis ikkunat kuten aiemminkin, mutta laitoin nyt ikkunoiden väliin vanhoja apteekin pulloja ja vanhoja punnuksia.
Yllättävän pieni juttu, mutta mielestäni antoi kivaa ilmettä tilaan.
Myös mieheni totesi, että niin punnukset kuin apteekin pullotkin näyttävät kivalle ikkunoiden välissä.
Siitä lauseesta, jos mistä, tiesin onnistuneeni.


Mitäpä jos sinäkin piristäisit tämän kevään ikkunan pesun yhteydessä muutamaa ikkunaasi, jollakin pienellä yksityiskohdalla:)

sunnuntai 22. huhtikuuta 2018

TÄÄLLÄ TAAS


Reilu kuukausi takaperin, tein edellisen postaukseni ja pian tämän jälkeen suljin tämän blogini. Tuntui, etten jaksa enään kirjoitella tänne ja että aihealueet/ mielenkiinnon kohteeni ovat aivan toiset, kuin aloittaessani tätä blogiani aikoinaan.

Tarvitsin siis pienen tauon ja ajatusten selkiyttämistä. Juuri nyt tuntuu, että voisin pitää blogini auki ja kirjoitella tänne kun itsestäni siltä tuntuu ja aiheista, jotka itse koen tärkeiksi.
Kun tämän blogini tarkoitus ei kuitenkaan ole suurten lukija määrien tavoittelu, vaan omien ajatusten ja tärkeiksi kokemieni asioiden esille tuominen. Eräänlainen päiväkirja siis, minulle itselleni:)

Tietenkään en voi kieltää sitä, ettenkö ilahtusi kommenteista ja jokaisesta lukijakseni liittyneestä kanssasisaresta tai -veljestä. Kertoohan se minulle, että jotakuta nämä minunkin juttuni kiinnostavat.

 
Kuten maaliskuun alkupuolella kirjoitin UUSI ALKU -otsikolla, olin tehnyt työelämääni liittyvän suuren ja tärkeän päätöksen. Nyt reilun kuukauden jälkeen huomaan tuon päätöksen olleen niin oikea kuin jokin voi vain olla.
Entisen vuorotyön sijaan teen päivätöitä ja nautin vapaista viikonlopuista läheisteni kanssa. Olen innostunut jälleen kodin sisustamisesta, puutarhasta ja sosiaalisten suhteiden ylläpidosta. 

Jaksan asioita, en väsy, kuten aiemmin.

Olen siis löytänyt sen saman innostuneen, toimeliaan oman itseni.
Kotonamme se näkyy niinä pieninä sisutukseen liittyvinä asioina, joita olen viime viikkojen aikana toteuttanut. 



 











Viikko takaperin haravoin pihamaallamme, vahasin saunamme seinät, katon ja lauteet uudelleen ja se oli selvästi asia, joka olisi pitänyt tehdä jo aikaa sitten, niin paljon koko tilan ilme muuttui. Suosittelen siis tuollaista pientä ehostusta, ainakin kaikille teille, joilla saunassa tummaksi käsiteltyä pintaa. Se kun tuntuu haalistuvan vuosien saatossa.

Olen hankkinut puusohvallemme uuden päiväpeitteen, täydellisen sellaisen, juuri siihen tilaan.

Siinä nyt muutamia mainitakseni. Eilen pesin yläkerran ikkunat ja asensin ostamani pimennysverhot paikoilleen (nuo verhot olisi pitänyt tilata jo vuosia sitten). 
Jatkoin myös seinäpintojemme uudelleen läpikäymistä ja vahasin kodinhoitohuonemme hirsipinnat uudelleen, kirkastaen seinien väriä.

Siispä, täällä ollaan taas ja toivotaan, että tämä olotila on pysyvä:)








Aurinkoa 
alkavaan 
viikkoon:)

perjantai 9. maaliskuuta 2018

UUSI ALKU



Kuten te blogini lukijat olette viime vuosien aikana varmasti huomanneet, blogikirjoitukseni ovat tavalla tai toisella käsitelleet / sivuuttaneet lähes poikkeuksetta tätä aihetta. Sitä, että jossain mättää.
Mutta missä ja miksi?


Valmistuin reilut seitsemän vuotta sitten unelma ammattiini ja sain aivan huippu paikan. Elämä hymyili ja olin onnellinen. Töissä oli kivaa ja koin tekeväni jotakin arvokasta, työskennellessäni erityisryhmien parissa.

Ongelmat alkoivat kun työpaikkani laajentui ja asiakas, sekä työntekijöiden määrä kaksinkertaistui.
Työmäärä lisääntyi ja toiminta pysyi samana.
Niinpä me, jotka olimme tunnollisia ylisuorittajia, kuormituimme yksi toisensa jälkeen. Menimme liian syvälle työhön ja koitimme tehdä kaiken sen mitä meiltä vaadittiin. Pyrkien samalla muistamaan perustyömme, asiakkaat. Mahdollistaen heille mahdollisimman tasavertaisen elämän kanssamme.
Yritimme puhua tilanteesta johdolle ja muuttaa toiminnan rakenteita. Taistellen tuulimyllyjä vastaan. 
Toiset meistä tajusivat vaihtaa työpaikkaa, ennen kuin ajoivat itsensä aivan loppuun. Kun taas itse keksin aina erilaisia syitä, miksi en voi lähteä nykyisestä työpaikastani. Mm. ansaitut täydet lomat, joita minulla ei juurikaan ollut, olessani yrittäjänä reilut 10 vuotta.


Jos menemme reilun vuoden ajassa taakse päin, olin ajanut itseni aivan jaksamiseni äärirajoille. Jouduin erilaisiin tutkimuksiin ja sitä kautta minulta löydettiin sattumalöydöksenä anatominen poikkeavuus erässä ihmiselle tärkeimmistä elimistä. Joka itsessään aiheuttaa tiettyjä oireita. Mutta stressin kasaantuessa, oireet olivat lisääntyneet sietämättömiksi.
Olin useamman kuukauden pois töistä ja ravasin jatkotutkimuksissa tämän anatomisen poikkeavuuteni johdosta.
Onnekseni lopulta lääkärit päätyivät siihen, että asialle ei tarvitse tehdä mitään. Minun tulisi vain ottaa elämä hieman rauhallisemmin, jotta en kuormittaisi tätä elintä liiaksi ja siten aiheuttaisi itselleni terveydellisiä ongelmia.


Tein alkuun 50 prosenttista työaikaa ja loppu vuodesta 2017, aloitin taas kokopäiväiset työt. Ei kulunut kuin pari kuukautta  ja samat oireet alkoivat palata pikku hiljaa takaisin. Vaikka olin yrittänyt tehdä työni rennommin, kuormituin edelleen.


Niinpä tajusin vihdoinkin, että minun on ajateltava ennenkaikkea omaa terveyttäni ja hyvinvointiani. 

Joskus ihmisen on mentävä aivan pohjalle, jotta ymmärtää paremmin. Osaa asettaa ne tärkeimmät asiat etusijalle ja on pakko myöntää ennenkaikkea itselleen, että minäkään en ole robotti, en pysty kaikkeen. Eikä minun tarvitse pystyä. Minäkin saan olla heikko. Minullakin on oikeuksia ja ennenkaikkea velvollisuus, pitää huoli omasta itsestäni.

Kun sitten pari viikkoa sitten tein ratkaisuni, tunsin syvää tyhjyyttä, helpotusta ja valoa tunnelin päässä. 
Tästä päätöksestä alkaa uusi alku.
Uskon sen myös näkyvän täällä blogissani. 
Sillä olen päättänyt jatkaa ainakin toistaiseksi tällä samalla blogilla kirjoittelua. 
Ajatuksella, että niinkuin muuttuu ihminenkin, voi myös blogin sisältö muuttua. 
Se mitä olen aiemmin tänne kirjoitellut, on elettyä elämää ja se saa pysyä blogissani.

IHANAA VIIKONLOPPUA SINULLE JA PIDÄ HUOLI ITSESTÄSI, SILLÄ JUURI SINÄ OLET TÄRKEÄ:)