sunnuntai 15. lokakuuta 2017

OLKKARIN SOHVALTA


Meidän kodissamme yksi ehdottomasti käytetyin tila on keittiö/ ruokailutila. Siellä tulee vietettyä aamuisin todella pitkä hetki, kun nautin aamupalani, kiireettömästi, hetkestä nauttien. Mieheni viipyy aamuisin keittiössä vain tovin. Keittiössä valmistamme myös päivittäin seuraavan päivän lounaan, päivällisen ja kuluvan illan illallisen, iltapalan.
Siellä myös syödään lounas ja päivällinen, aina silloin kun vain niihin aikoihin olemme kotona. Iltapalaa emme aina nauti tässä tilassa, mutta kun sen teemme, palavat kynttilät pöydällä ja jos oikein hyvin sattuu, kuu loistaa taivaalla ja heijastuu myös järven pintaan.
Siellä tarjotaan ruokaa jälkkäreineen vieraille ja luetaan keittokirjoja. Se onkin kotimme ehdottomasti viihtyisin tila. Kodin sydän.
Tästä syystä useat kirjoitukseni, kuvineen liittyvät tavalla tai toisella tähän tilaan. Tylsää, tiedän. Siksi otinkin kerrankin kuvaa talomme toisesta nurkasta. Istuessani sohvalla ja katsellessani syksyn kauneutta ikkunoista, päätin näyttää myös blogissani uuden kuvakulman, näkymän kodistamme. 



Näihin kuviin ja näihin tunnelmiin, mukavaa sunnuntai päivää blogissani piipahtaneille!

lauantai 14. lokakuuta 2017

KUPLA


Rakkautemme kaikkea vanhaa kohtaan ei jää vain taloihin ja huonekaluihin taikka esineisiin. Se ulottuu myös autoihin. Asiaan, jonka jaamme yhdessä mieheni kanssa.
Ja niinpä sitten, mieheni vuosikymmeniä kestäneen haaveilun tuloksena, päätimme vihdoinkin toteuttaa myös tämän unelmamme.

Kuten aiemmassa blogi kirjoituksessani (linkki tuohon tekstiin tästä) jo kerroin, kävimme noutamassa unelman, tänään lauantaina. 

Minä olen aina rakastanut vanhoja autoja. Mielestäni niissä on sitä jotain. Eri auto merkit tunnistaa toisistaan, toisin kuin nykyään. Tästä syystä ajoin pitkään myös Pt cruiserilla, se kun oli persoonallinen ja edusti muodoiltaan niitä kaikkia ihania vanhoja autoja.

Kun vihdoin tajusimme, ettei mieheni ehkä koskaan tulisi saamaan sellaista vanhaa autoa, jollaisesta hän on haaveillut ja minun haaveideni vanha auto taas on niin vanha, ettei sellaisen auton hankinnassa ole mitään järkeä, löysimme auton, johon me molemmat saatoimme rakastua.

Näin tästä unelmasta tuli lopulta totta. Nyt meillä on auto, jolla on tarkoitus tehdä pieniä kesäretkiä, ajeluja maalaisteillä. Kauniina kesäpäivänä olisi tarkoitus istua tämän auton kyytiin ja kulkea ajassa vuosikymmeniä taaksepäin. Fiilistellä ja nauttia hetkestä.
Niitä kesäpäiviä odotellessa on aikaa muokata autosta meidän näköisemme. Siispä tuleva talvi tulee pitkälti vietettyä enemmän tai vähemmän tämän automme parissa, yksin ja yhdessä puuhastellen.



Siinä ne, mun mies ja kupla.
Kodin sisustaminen jääköön siis tämän projektin jalkoihin:)



perjantai 13. lokakuuta 2017

AURINKO, PERJANTAI JA 13 PÄIVÄ

Vihdoinkin on tulossa viikonloppu! Liekö sen kunniaksi myös aurinko on paistanut lähes pilvettömältä taivaalta koko aamupäivän. Olkoonkin, että on perjantai ja 13 päivä:) 
Hauskoja nämä vanhankansan uskomukset, joista useat elävät kansan tietoisuudessa edelleen:):):)
Puutarhamme on vielä täysin pudonneiden lehtien peitossa ja kaikki syksyn työt tekemättöminä. Jotenkin olen oppinut rakastamaan myös tätä näkyä. Enään ei tarvitse heti olla haravoimassa jokaista maahan pudonnutta lehteä pois . Nyt osaan nähdä myös niiden kauneuden. 
Niinpä kipaisin takaterassille sukkasillani, ottamaan muutaman pikaisen kuvan puutarhamme nykytilasta, lehtineen kaikkineen.










Näin siis meillä tänään, perjantaina 13 päivä lokakuuta. Vielä on syksyä jäljellä ja puutarhatöihin kyllä ehtii ennen talven tuloa. 
 

torstai 12. lokakuuta 2017

UUSI PERHEENJÄSEN TULOSSA

On jotenkin sääli huomata, että vasta jonkin todella rankan koettelemuksen jälkeen ihminen osaa katsella asioita, omaa elämäänsä realistisemmin. Hän pystyy näkemään ja ajattelemaan asioita, jotka hänelle ovat tärkeitä, mitkä asiat tekevät hänet onnelliseksi ja millaisena hänen elämänsä olisi arvokasta.
Tämä rauha ja seesteisyys näkyy tällaisen ihmisen koko olemuksesta. 


Tässä vaiheessa usein käy niin, että kaikki maallinen mammona ja maineen sekä kunnian tavoittelu menettävät merkityksensä ja itse elämästä, juuri tästä päivästä ja tästä hetkestä tulee merkityksellinen. 
Uskonkin monelle downshiftaajalle käyneen juurikin näin.
Ja näin on käynyt myös meille, minulle ja miehelleni.


Kuten otsikossa annan ymmärtää, pitäisi meille olla tulossa uusi "perheenjäsen". Tämä uusi "perheenjäsen" olisi tarkoitus hakea tulevana viikonloppuna ja mieheni on jo aivan täpinöissään. Onhan se hänen suuri haaveensa, joka vihdoinkin näyttäisi olevan toteutumassa. 


Kuinka sitten pystyimme toteuttamaan tämän mieheni haaveen?

Kuten edellä kerroin, elämänasenteemme on muuttunut. Ennen mieheni haaveili jostakin sellaisesta, johon meillä ei ollut varaa. Aina oli jotakin muuta, mikä oli tärkeämpää, johon rahamme upposivat. Kunnes hän, näiden rankkojen elämän koulujemme kautta tajusi, että hän voisi toteuttaa haaveensa pienemmässä mittakaavassa.Niinpä hän aloitti haavensa toteuttamisen luopumalla jostakin toisesta, hänelle niin rakkaasta ja arvokkaasta asiasta. Vaihtaen sen halvempaan ja käytännöllisempään. Tämän toimenpiteen seurauksena hänelle jäi mukava summa rahaa, käytettäväksi tämän suuren haaveensa toteuttamiseksi.
Siitä alkoi armoton etsintä, netissä tuli vietettyä aikaa tavallistakin kauemmin, sitä oikeaa etsien.
Kunnes vihdoin tuntui, että tässä se nyt on. Tämä on se jota hän on etsinyt ja josta hän on haaveillut jo niin pitkään. Otettuaan puhelun tämän unelman omistajaan, oli hän entistä vakuuttuneempi siitä, että vihdoinkin SE on löytynyt.


 
Mikä asiasta tekee vieläkin paremman on se, että tämä uusi
"perheenjäsen" on juuri sellainen, josta myös minä pidän ja uskonkin olevani lähes yhtä innostunut asiasta kuin rakas mieheni. 
Tästä "perheenjäsenestä" tulemme varmasti huolehtimaan yhdessä.

Mikä SE sitten on?

Selvinnee viikonloppuna, mikäli mitään yllätyksiä matkalla ei tule ja "perheenjäsen" osoittaudu meille sopimattomaksi:)

tiistai 10. lokakuuta 2017

ANTEEKSI

Luen useita blogeja, oikein mielenkiinnolla odotan mitä uutta näiden blogien pitäjät ovat mahtaneetkaan taas iloksemme blogiinsa laittaa. Olen myös huomannut, että usealla blogin pitäjällä on samanlaisia kausia kuin minulla. Sitä mietitään onko tällä blogin pidolla tarkoitusta ja millaista tekstiä ja kuvaa blogiinsa laittaisi. 
Itse tein vajaat pari vuotta sitten ratkaisun, jonka seurauksena jätin tästä alkuperäisestä blogistani puutarha ja käsityö jutut pois. Tehden molempia käsittelevät blogit erikseen. Tuntui, että tämä blogini kun sisälsi sekalaisen seurakunnan erilaisia juttuja, eikä sillä ollut minkäänlaista punaista lankaa. 
Nyt olen taas alkanut pohtia vähintäänkin puutarha juttujen kirjoittamista myös tähän blogiini. Ja sitä, tarvitseeko blogillani olla jonkinlainen punainen lanka. 
Ihminen kun kasvaa henkisesti kaiken ikää. Se, mikä kiinnosti eilen voi olla jo vähemmän tärkeää. Jonkin toisen asian muuttuessa merkityksellisemmäksi. 
Siispä pyydän anteeksi, jos ja kun olen muuttanut blogini luonteen syvällisemmäksi oman elämäni ja maailman menon pohdinnaksi. Sisustusjutut, jotka olivat alussa se punainen lanka ovat jääneet vähemmälle. 
Minulle on edelleenkin tärkeää, että kotini on kaunis, meidän näköisemme. Mutta koska se tuntuu jo täydelliseltä meille, olen antanut arvoa muille, elämässä tärkeille asioille. Koen myös tärkeäksi tuoda tuntojani, ajatuksiani ja kokemuksiani esille täällä blogissani. Jospa niistä olisi vaikka apua jollekulle. 
Varjelin pitkään myös henkilöllisyyttäni, mutta totesin senkin lopulta tarpeettomaksi. Seison rohkeasti kaiken kirjoittamani takana ja haluan tehdä sen omilla kasvoillani.

                            Ajatukseni on, että tämä on kuitenkin vain elämää.

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

SATEISEN SUNNUNTAIN VIERAILU

Vettä on satanut koko sunnuntai päivän ja sitä edeltäneen yön. Niinpä mieheni ehdotti vierailua anoppilaan, siis minun äidilleni ja miehelleen. Kylläpä taas piristi kummasti, teet kauniin lapsuudenkotini lämpöisessä syleilyssä. Kirjoitin muutama aihe takaperin muutaman sanasen tästä lasuudenkodistani ja esittelin pari kuvaa sen takkahuoneen ikkunasta näkyvään puutarhaan. Nyt esittelen itse takkahuoneen, jossa saimme tänään nauttia makoisat teet uunilämpimäisten kera sateisen  sunnuntain ratoksi:)
























                                        Kaunista alkavaa viikkoa:)